<< Retour - Back
Kepan kannanotto uudesta neuvottelukierroksesta Maailman kauppajärjestön WTO:n neljättä ministerikokousta varten
19.9.2001
Kehitysyhteistyön Palvelukeskus ry:n, Kepan, kannan lähtökohtana on, että kansainvälinen kauppajärjestelmä tarvitsee selkeitä yhteisesti sovittuja sääntöjä. Säännöt tulee luoda avoimella ja demokraattisella tavalla niin kansallisella kuin valtioidenväliselläkin tasolla. Ylikansallisen päätöksenteon täytyy pysyä poliittisen valvonnan alaisena. Kansalaisten mahdollisuudet seurata ja vaikuttaa talouspolitiikkaan sen kaikilla tasoilla on oltava turvatut.
Kepan mielestä kansainvälisen kaupan sääntöjen tulee kaikin tavoin tukea maailman taloudellisen vaurauden oikeudenmukaista jakautumista. Kansainvälinen talousjärjestelmä on rakennettava niin, etteivät kauppa- ja investointisopimukset missään tapauksessa pääse uhkaamaan sitovia kansainvälisiä ihmisoikeuksien tai taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien sopimuksia. Tämän täytyy koskea myös monenvälisesti tai kansallisesti sovittuja tai sovittavia ympäristönsuojelun normeja sekä sosiaalisen kehityksen tavoitteita. Kaupan säädösten tulee olla alisteisia näille sopimuksille ja periaatteille.
Tuleva Maailman kauppajärjestön ministerikokous Dohassa on ensimmäinen WTO:n ylimmän päättävän elimen kokous sitten täysin epäonnistuneen Seattlen ministerikokouksen vuonna 1999. Tuolloin WTO:n toiminnan ongelmat nousivat koko maailman tietoisuuteen. Kehitysmaiden mahdollisuudet osallistua tasapainoisesti päätöksentekoon, ulkoisen avoimuuden puute, teollisuus-maiden painostus WTO:n tehtäväkentän laajentamisesta uusille aloille sekä kauppapolitiikan vakava ristiriita muiden elämänalojen kanssa olivat keskeisiä syitä Seattlen kokouksen - ja maailman kauppajärjestelmän - kriisiin.
Asiaan perehtyneiden kansalaisjärjestöjen vuosia tekemän työ on asettanut kansainvälisen päätöksenteko-järjestelmän vastuullisuuden kyseenalaiseksi. Tavallisten ihmisten silmissä päätöksenteko on siirtynyt heidän vaikutusvaltansa ulkopuolelle. Monet näkevät mielenosoituksiin osallistumisen ainoana keinona saada näkemyksensä kuuluville.
Kepa on huolissaan siitä, että WTO:n tilanne ei ole juuri muuttunut viimeisten kahden vuoden aikana, vaan keskeiset ongelmat ja jäsenmaiden keskeisimmät näkemykset ovat ennallaan. Merkit siitä, että Seattlen tilanne toistuu, ovat olemassa. Euroopan komission esittämät näkemykset EU-maiden muuttumattomasta linjasta ja uuden, laajan, neuvottelukierroksen aloittamisen ensisijaisuudesta eivät Kepan mielestä ole oikea tie ratkaisemaan nyky-järjestelmän legitimiteettipulaa.
Kepa haluaa esittää näkemyksensä siitä, miten Suomen tulisi toimia aktiivisesti Maailman kauppajärjestön uudistamisessa.
Suomen WTO -politiikan valmistelu avoimeksi
Suomen Maailman kauppajärjestöä koskevaa politiikkaa valmistellaan liian yksipuolisesti kaupan, Suomen kaupallisten intressien, näkökulmasta. Suomen linjan valmisteluista ja näkemyksistä EU:n politiikan muodostamisprosessissa on vaikea saada tietoa, ja siihen vaikuttaminen on yksittäisten asiaan vihkiytyneiden tahojen käsissä. Se, että Suomi ja EU katsoo Seattlen ministerikokouksen kannan ja mandaatin riittävän pohjaksi kaksi vuotta myöhemmin pidettävälle kokoukselle, ei edistä kansallista keskustelua siitä, miten suomalaiset haluaisivat maailman kauppajärjestelmää nykyisestä kehitettävän. Järjestelmän tämän hetkisestä tilanteesta, ongelmista ja ratkaisuvaihtoehdoista olisi syytä käydä avointa poliittista keskustelua ennen Suomen ja EU:n linjausten muodostamista.
Kansalaisjärjestöjen osallistuminen politiikan valmisteluun tapahtuu nykyisellään pitkälti aika ajoin kokoontuvan EU 133-jaoston laajennetun kokoonpanon, eduskunnan valiokuntakuulemisten sekä epävirallisen vaikuttamisen pohjalta. Suomen eduskunnalla on Suuren valiokunnan kautta mahdollisuus ohjata Suomen EU-politiikkaa, jollaiseksi WTO-politiikka kuuluu. Valiokunta on perustanut oman WTO-jaoston valmistelemaan eduskunnan lausuntoja ja valvomaan hallituksen politiikkaa. Suuri valiokunta on perustellusti esittänyt, että sen edustajan tulisi olla mukana Dohan ministerikokouksessa osana virallista valtuuskuntaa.
Valtioneuvoston on kokonaisuutena huolehdittava siitä, että Suomen WTO-politiikka pohjaa laajalle kansalliselle keskustelulle ja eduskunnan tahtoon. WTO-politiikkaa ei pidä hoitaa ilman ajankohtaisia linjauksia, eikä jättää ulkomaankauppaministerin yksin hoidettavaksi.
Koska WTO-säädökset vaikuttavat lähes kaikkiin elämänaloihin, on tärkeää, että valmistelu tapahtuu eri sektoriministeriöiden tiiviissä yhteistyössä. Kaupallisten intressien on asetuttava laajempaan perspektiiviin. Tämän laaja-alaisuuden tulee näkyä myös ministerikokouksen virallisen valtuuskunnan kokoonpanossa.
Kepa esittää että:
- Suomen linja maailman kauppajärjestelmän kehittämisestä laaditaan uudelleen. Se kirjataan avoimesti ennen EU:n kannan muodostamista ministerineuvostossa.
- Suomen linja valmistellaan avoimesti yhteistyössä eri sektoriministeriöiden, eduskunnan ja kansalaisyhteiskunnan kanssa.
- Kaupan vapauttamisen vaikutuksia ja WTO-politiikkaa tarkastellaan laajasti eri elämänalojen, kansainvälisten sopimusten ja maiden näkökulmasta asiantuntijoita kuullen.
- Suomen virallisessa valtuuskunnassa Dohan ministerikokoukseen on edustajia kattavasti eri sektoriministeriöistä sekä eduskunnasta. Kansalaisjärjestöjen edustus on monipuolinen..
WTO:n uudistaminen prioriteetiksi
Kepan mielestä WTO:n on tulevien vuosien aikana keskityttävä järjestön demokratian vahvistamiseen ja kehitysmaiden ongelmien ratkomiseen. Tämä on ensisijainen prioriteetti. Kepa ei tue EU:n esitystä siitä, että neuvottelujen aloittaminen uusista aloista kytketään yhteen WTO:n rakenneuudistuksen, toimeenpanokysymysten ja mm. maataloussopimuksen uudistamisen kanssa. Järjestön demokratiavaje ja WTO:n aiheuttamat ongelmat köyhimpien maiden kehitykselle eivät sovi lehmänkauppojen tekemiseen. WTO:n tulisi Dohan ministerikokouksessa päättää tarvittavien prosessien käynnistämisestä ja loppuunsaattamisesta WTO:n demokratisoimiseksi, sopimusten arvioimiseksi ja korjaamiseksi sekä järjestön toimivallan rajoittamiseksi vain kauppaan. WTO:n toimivaltaa ei tule laajentaa uusille aloille.
WTO:n rakenteet ja toimintakulttuuri uudistettava
Maailman kauppajärjestön toimitavoissa on tällä hetkellä paljon parantamisen varaa. Ongelmia on sekä sisäisessä että ulkoisessa demokratiassa. Sisäiseen demokratiaan liittyvät olennaisesti kehitysmaiden heikot mahdollisuudet osallistua ja vaikuttaa päätöksentekoon tasavertaisina teollisuusmaiden kanssa. Viittaaminen WTO:n käytännössä konsensuksella tehtävään päätöksentekoon ei ole riittävä ratkaisu nykyongelmiin. Vallalla on epävirallisten tapaamisten kulttuuri, josta hyötyvät johtavat teollisuusmaat. Suuri osa maista jää auttamattomasti keskustelujen ulkopuolelle. Kehitysmaiden virallisten kokousdelegaatioiden jäsenet saattavat olla tietämättömiä asiakirjoista, joiden pohjalta todellisia neuvotteluja käydään. Sekä ministerikokouksissa että jatkuvassa WTO:n toiminnassa ongelmana on myös kehitysmaiden edustajien vähyys ja kapasiteetti osallistua lukuisiin samanaikaisiin kokouksiin laajaan WTO:n toimintakenttään liittyen.
Tasavertaisen osallistumisen ongelma liittyy myös ennakkopäätöksillään kauppalainsäädäntöä muovaavaan riitojenratkaisujärjestelmään. Jäsenvaltio voi käynnistää prosessin, jos toinen jäsen rajoittaa kauppaa sopimusten vastaisesti. Jos osapuolet eivät pääse sopimukseen, käsitellään riita WTO:n järjestelmän mukaisesti. Järjestelmään liittyy useita ongelmia kehitysmaiden kannalta. Riitojen-ratkaisuprosessi on kehitysmaiden resursseihin nähden liian kallis, hidas ja monimutkainen. Se on myös epätasa-arvoinen sen sanktiomahdollisuuden vuoksi. Järjestelmä antaa riidan voittaneelle maalle mahdollisuuden sanktioida sopimusta rikkoneen maan tuotteita lisätullimaksuin, mutta suurten maiden taloudelle ei kehitysmaiden sanktioista välttämättä aiheudu taloudellista haittaa. Yksipuoliseen vientirakenteeseen pohjautuvan jäsenmaan taloudelle puolestaan sanktioilla voi olla todella haitalliset vaikutukset.
WTO:n ulkoisen avoimuuden paine kohdistuu kahdelle tasolle. Yhtäältä avoimuutta vaaditaan WTO:n organisaatiolta suhteessa kansalaisyhteiskuntaan ja julkisuuteen. WTO toimii tällä hetkellä kansalaisjärjestöjen kanssa “ad hoc” pohjalta järjestäen aika-ajoin tapaamisia kansalaisjärjestöjen edustajien kanssa. Kansalaisjärjestöjä on akkreditoitu ministerikokouksiin, mutta verrattuna YK:n organisaatioihin ja konferensseihin tämä järjestely on epäselvä ja antaa järjestöille hyvin suppeat mahdollisuudet osallistua WTO:n toimintaan. Dohan kokouksen alla akkreditoinnin ongelmat ovat korostuneet: kansalaisjärjestöedustajien määrää on rajoitettu, kaupallisten intressijärjestöjen osuus akkreditoiduista on hyvin vahva ja järjestöjen valintaperusteet epäselvät. Kritiikki suljettua toimintatapaa kohtaan on suunnattu myös riitojenratkaisujärjestelmään, josta saa hyvin niukasti tietoa. WTO on viime aikoina yrittänyt parantaa toimintansa läpinäkyvyyttä mm. internet-sivuillaan, mutta tämä ei riitä.
Toisaalta avoimuuden kysymys sijoittuu kansallisen päätöksenteon tasolle, josta WTO organisaationa on tähän asti pyyhkinyt kätensä. Jäsenmaiden politiikan valmistelu ja sen avoimuus vaihtelee hyvin paljon maasta toiseen. WTO:lla olisi kuitenkin mahdollisuus järjestön tasolla tehdä suosituksia tai ns. hyvän käytännön ohjeita siitä, kuinka kansallisia linjauksia tulisi valmistella.
Kepa esittää, että:
- WTO:n toimintarakenteet ja -kulttuuri on uudistettava niin, että kehitysmaat ovat tasavertaisia ja aktiivisia päätöksentekijöitä. Tällaisia uudistuksia olisi mm.
* Epävirallisten tai pienten ryhmien kokouksiin valitaan tasapainoinen, selkeän valintaprosessin mukainen edustus joko maantieteellisen tai intressiryhmittymien pohjalta. Tämä takaa kaikkien maiden osallistumismahdollisuuden edustuksellisen demokratian kautta.
* Kaikki epäviralliset kokoukset ja aloitteet julkistetaan heti.
* Samanaikaisten kokousten määrä supistetaan minimiin.
* Kaikista kokouksista tehdään julkiset muistiot, joissa on kirjattu kansalliset positiot.
* Riitojenratkaisujärjestelmä uudistetaan niin, että riidan kustannukset tulevat teollisuusvaltion hävitessä sen maksettavaksi ja että kehitysmaan sanktiomahdollisuus on muutettavissa kollektiiviseksi muiden jäsenmaiden kanssa.
* Laaditaan strategia teknisen ja institutionaalisen avun antamisesta kehitysmaille.
- WTO:n on parannettava suhteensa kansalaisyhteiskuntaan ja vaadittava avointa kansallista politiikan muodostusta jäsenvaltioiltaan. Tällaisia uudistuksia olisi mm.
* Kansalaisjärjestöille annetaan tarkkailija-status WTO:n kokouksiin. Akkreditaatiolle muodostetaan selkeät ja läpinäkyvät säännöt, jotka takaavat maantieteellisen ja intressiryhmien välisen tasapainon.
* WTO jatkaa asiakirjojen ja valmistelukokouksien avoimuuden lisäämistä.
* WTO laatii hyvän käytännön ohjeiston kansallisen WTO-politiikan valmisteluprosessista ja avoimuudesta. Parlamentaarinen kontrolli, kansalaisyhteiskunnan osallistuminen ja avoimuus ovat ohjeistossa keskeisessä osassa. Tässä Suomi voisi olla aloitteellinen.
* Riitojenratkaisujärjestelmä muutetaan avoimemmaksi.
WTO-sopimukset arvioitava ja korjattava
Useiden Uruguayn kierroksella tehtyjen sopimusten on sittemmin todettu sisältävän artikloita tai osia, jotka eivät ole sopusoinnussa ihmisoikeuksien, inhimillisen kehityksen tai ympäristön kanssa, vaan voivat vahingoittaa niitä. Kehitysmaat ovat todenneet, että niiden on mahdotonta toimeenpanna osaa WTO:n sopimuksista annetun aikarajan puitteissa, sillä ne lyövät niiden kehitystavoitteita ja kansallisia intressejä pahasti korville. Tällaisia sopimuksia ovat mm. henkistä omaisuutta koskeva TRIPS-sopimus erityisesti elintärkeisiin lääkkeisiin, elämän patentointiin ja alkuperäiskansojen oikeuksiin liittyen, GATS-palvelusopimus mm. terveys-, sosiaali- ja vesipalveluiden osalta, maataloussopimus sekä sopimus alkuperäissäädöksistä. Toinen keskeinen ongelma nykyisessä järjestelmässä on riitojenratkaisu-mekanismi, joka on tehnyt päätöksiä tiukasti WTO-sopimusten pykälistä katsoen, ja tuottanut siten huolestuttavia ennakkotapauksia kansainväliseen lainsäädäntöön.
Kepa esittää, että:
-WTO:n olemassa olevista sopimuksista tehdään riippumattomia arvioita. Arviot on tehtävä ihmisoikeus-, ympäristö- ja sosiaalisen kehityksen sopimusten lähtökohdista.
- Sopimusten arviointi tehdään YK:n elimille hyväksyttävällä tavalla ja avoimesti yhteistyössä kansalaisyhteiskunnan kanssa. Arvioiden tulokset julkistetaan.
- Arvioinnin pohjalta sopimuksia korjataan niin, että ne tukevat ympäristöä, ihmisoikeuksia ja sosiaalisia oikeuksia koskevia periaatteita ja säädöksiä.
- Kaikki uudet sopimukset arvioidaan samoin periaattein ennen niiden hyväksymistä. Arvioinnin tulosten täytyy voida johtaa myös sopimuksen hylkäämiseen.
Teollisuusmaiden on toteutettava antamansa lupaukset
Teollisuusmaat ovat sitoutuneet Uruguayn kierroksella tehdyissä sopimuksissa selkeisiin aikatauluihin purkaakseen mm. tuki- ja tullirakenteita, joilla on suuri merkitys kehitysmaille. Tällaisia ovat mm. maataloustukien vähentäminen vuosien 1995-2000 aikana, ja maataloustuotteiden tullin vähentäminen samalla aikavälillä. Myös tekstiili- ja vaatesopimuksen puitteissa sovittiin alan asteittaisesta liberalisoinnista.
Yksittäisten sopimusten lisäksi Uruguayn kierroksen päättyessä teollisuusmaat sitoutuivat ns. Marrakeshin ministeripäätöksellä toimenpiteisiin, joilla vähiten kehittyneiden ja ruoan nettotuojamaiden maataloussektorin avautumisesta koituvia haittoja pyritään korjaamaan. Teollisuusmaat antoivat myös lupauksia mm. teknisen avun ja kehitysyhteistyön määrän lisäämisestä kompensaationa liberalisoinnin kielteisille vaikutuksille. Ongelmana on, etteivät päätökset olleet sitovia, ja niiden toteutus on täysin teollisuusmaiden yksipuolisista päätöksistä riippuvaista.
Teollisuusmaat eivät ole täyttäneet lupauksiaan. Ne eivät ole pysyneet asetetuissa aikatauluissa sopimuksissa sovituille vähittäisille muutoksille mm. maatalous- tai tekstiilipolitiikan osalta. Yksittäiset maat tai maaryhmät ovat tehneet joitakin myönnytyksiä markkinoillepääsyn suhteen, mutta nämä eleet eivät ole riittäviä. Virallisen kehitysyhteistyön määrärahat ovat jatkaneet laskuaan ja tekninen apu on ollut vähäistä. Kehitysmaiden tuotannon jalostusasteen nostamisen kannalta haitallinen tariffieskalaatio on edelleen vahva. Tämä tarkoittaa tullijärjestelmää, jossa tulli on sitä korkeampi mitä jalostetumpi tuote on.
Kepa esittää, että:
- Teollisuusmaat toteuttavat antamansa lupauksensa markkinoidensa asteittaisen avaamisen, Marrakeshin päätöksen, tariffiteknisen tuen ja kehitysyhteistyömäärärahojen nostamisen osalta.
WTO:n mandaatti on rajoitettava kauppaan
Maailman kauppajärjestön vaikutusvalta on viime vuosina vahvistunut samaan aikaan kun muu YK-järjestelmä on menettänyt merkitystään. Toisin kuin YK-järjestelmän puitteissa sovitut monenkeskiset sopimukset, WTO:n sopimukset ovat laillisesti sitovia, ja niiden noudattamista voidaan valvoa sanktioin. Tämä asettaa eri alojen kansainväliset periaatteet eriarvoiseen asemaan. WTO:n riitojenratkaisu-järjestelmässä on tehty useita päätöksiä mm. ympäristön ja sosiaalisen kehityksen kustannuksella kaupan intressin hyväksi.
WTO:n mandaattia ei tule laajentaa uusille aloille. WTO:n vaikutusvalta tulee rajata kauppapolitiikkaan. Ympäristön, työelämän oikeuksien, kansanterveyden perusteiden määrittelemiselle ja valvonnalle oikea foorumi on YK-järjestelmän puitteissa. YK voisi olla sopivampi taho myös EU:n esittämille investointisääntöille. Eri alojen sopimusten välisessä yhteistyössä ja koordinaatiossa on paljon kehitettävää. Eri alojen välisen tasapainon kannalta on ensisijaisen tärkeää, että muiden kuin WTO-sopimusten asemaa ja sitovuutta vahvistettaisiin. Samoin keskeistä on, että WTO:n rakenteet on uudistetaan niin, että kaupan säädökset ottavat muiden elämänalojen säännöt huomioon eivätkä voi polkea niitä.
WTO:n nykyiseen toimivaltaan sisältyy sellaisia aloja, joiden käsittely kauppajärjestössä on ongelmallista. Esimerkiksi peruselintarvikkeet ja välttämättömät lääkkeet ovat niin tärkeitä ihmisen elämälle ja hyvinvoinnille, ettei niitä pitäisi kohdella kuin kauppatavaroita. Maailmanlaajuisen avoimen kaupan logiikka ei istu yhteen perusoikeuksien kanssa.
Kepa esittää, että:
- WTO:n toimivalta rajataan kauppapolitiikkaan.
- YK-järjestelmää vahvistetaan ja sen sopimusten sitovuutta lisätään.
- WTO:n rakenteita uudistetaan YK:n elimille hyväksyttävällä tavalla niin, etteivät kaupan säädökset voi polkea mm. kansainvälisiä ihmisoikeuksia, sosiaalista kehitystä tai ympäristöä koskevia sitoumuksia.
- WTO:n ja muiden kansainvälisten järjestöjen välistä yhteensopivuutta ja tasa-arvoista yhteistyötä lisätään.